Olen aina ollut huono kirjoittamaan itsestäni tai esimerkiksi menneestä päivästäni. Aina kun olen yrittänyt kirjoittaa päiväkirjaa, olen kyllästynyt jo ennen kuin olen saanut ensimmäistäkään tekstiä valmiiksi. Siksi monien päiväkirjamerkintöjeni lopussa on kesken jäänyt lause ja tikku-ukko. Huomaan tämän blogin kanssa olevan pitkälti samoin. Minusta tuntuu toisinaan, että kirjoitan tätä lähinnä itselleni ja koska minä elän nämä tapahtumat ihan reaaliajassa, miksi selostaa enempää. Samasta syystä olen huono ottamaan kuvia: mikään kuva ei voi korvata kokemusta, jonka paikanpäällä saa. Värit ja mittasuhteetkin ovat usein aivan vääristyneet. Olen aiemmin rakastanut kuvausta, joten ehkä syy on aivan umpisurkeassa kamerassani.
Mahdollinen lukijani, pahoittelen tätä taukoa. Toisaalta luulen, että kunhan aikanaan palaan Suomeen ja saan pienen etäisyyden näihin kysymyksiin, alan nähdä niin sanottua isoa kuvaa paremmin ja silloin on mahdollista kirjoittaa temaattisempia juttuja "mitä tein tänään" -tyyppisten sepustusten sijaan. Yliopistoihminen minussa kaipaa analyyttisempaa otetta, jota ei kirjoituksissani vielä ole ollut.
Nyt teen parannuksentekoa ja kirjoitan muutaman jutun putkeen - ilman tikku-ukkoja.
Õnnistust, Jumal olgu teiega!
Ei sinun tarvitse ollenkaan stressata blogikirjoituksista! Elä arkea ja elämää :) Kuulumisiasi on täällä lahden toisella puolella elävän ihana lukea, eikä sun nyt m e i d ä n takia tarvitse stressata kirjoittamisesta! Tiedän, että kirjoitat myös itsellesi, mutta muista, ettei kukaan ole näitä juttuja arvostelemassa! :) Siunausta arkeen!! :)
VastaaPoista