tiistai 19. maaliskuuta 2013
Vinkki saarnaajalle
Sunnuntaina lähdimme siis kaasu pohjassa Sauelta Mustamäelle. Minun oli tarkotus saarnata Jaanin kappeliseurakunnan messussa. Olimme perillä noin kymmenen minuuttia ennen messun alkua ja ehdimme juuri sopia askelmerkeistä kun olikin aika laittaa alba päälle ja ottaa homma haltuun.
Ohjaajani oli jo hyvissä ajoin ilmoittanut minulle milloin saarnaisin missäkin. Meillä oli myös puhetta siitä, että kirkkovuosi menee samaa rataa kuin Suomessa. Kätevää minun kannaltani, sillä sain tukeutua suomalaiseen Kirkkokäsikirjaan. Sunnuntaina vietettäisiin siis Marian ilmestyspäivää.
Kirjoitin saarnan hyvissä ajoin etukäteen (ennenkuulumatonta!) ja lähetin sen ohjaajalleni kielitarkistukseen. Hieman alkoi kurkkuani kuristaa kun vastausviestissä kävi ilmi, että eipä ole Viron kirkossa valitsemiani tekstejä käsittelyssä. Mitään Marianpäivää ei edes varsinaisesti ole ja kirkkovuoden teksteissäkin oli viime vuoden aikana tapahtunut joitakin muutoksia. Nice! Mustamäen pastori Tiina kuitenkin antoi luvan pyhän "vaihtamiseen", joten me kokoonnuimme kellaritiloihin Mariaa kunnioittamaan.
Jumalan suurta johdatusta tämä kuitenkin oli, sillä kävi ilmi, että seurakunnassa oli paljon niitä, joille saarnani puhui henkilökohtaisesti - suunnittelemattomia raskauksia, suuria kysymyksiä elämän käännekohdissa. Minä en tietenkään tiennyt tätä ennakolta. Se oikea saarnateksti olisi ollut tilanteesta, jossa Jeesus päätetään tappaa, joten siitä olisi aasinsiltaa ollut vaikeampi rakentaa. Joten ilmainen vinkki saarnaajalle: valitse pyhät ihan itse! Hirveän paljon helpompaa inspiroitua saarnatekstistä ja luo seurakuntalaistenkin elämään pientä jännitysmomenttia! Uudessa seurakunnassa tällainen palapeli tietysti onnistuukin, eikä ohjaajani sanoin olisi varmaankaan aiheuttanut mitään ihmetystä, vaikka olisin keskellä talvea ilmoittanut, että nyt on kuulkaa helluntai.
Minulle saarnaajana ja teologina noin yleensäkin on tärkeintä, että voin palvella ihmistä. Puhua hänelle, kuunnella, olla läsnä. Parasta palautetta saarnastani olikin se kun ihmiset sanoivat saaneensa voimaa ja rohkeutta ja että olin pukenut sanoiksi jotakin sellaista, mitä he olivat tunteneet, mutteivät olleet osanneet sanoittaa. Myös pastorilta tuli hyvää palautetta ja hän kutsui minut takaisin Viroon saarnaamaan.
Messun jälkeen vietimme kirkkokahveja pitkällä kaavalla. Keskustelin pitkään erään naisen kanssa Viron historiasta, nykypäivästä ja ongelmista elämässä. Tällaiset kokemukset ovat voimaannuttavia keidashetkiä elämässä.
Iltaan mahtui vielä pyhäkoulua lähettilapsille ja hetki lautapelien maailmassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ois tavalliselle kirkkokävijällekin hieman yllätysmomenttia, jos ei etukäteen tietäisi onko saarnaaja valinnut sen päivän pyhäksi Pyhän Henrikin muistopäivän vai toisen pääsiäispäivän vai jo kolmatta kertaa putkeen neljännen sunnuntain helluntaista... :D
VastaaPoistaNeljäs sunnuntai helluntaista on kieltämättä aika kova!
VastaaPoista