Ekumenian hengessä

Eilen aloitimme päivän matkaamalla Sauelle, jossa paikallinen Vapaaseurakunta juhli 23 vuotista taivaltaan. Sauen kaupunki on perustettu neuvostoajalla, joten Vapaaseurakunta on paikkakunnan ensimmäinen järjestäytynyt kristillinen yhteisö. Nyttemmin Sauella on myös luterilainen seurakunta, jonka toiminnan Lähetysseuran Anu ja Juha Väliaho ovat aloittaneet.

Vapaaseurakunnan pastori Erki Kuld on suorastaan valloittava persoona! Esiteltyäni itseni, hän kysyi ensin olenko virolainen vai suomalainen ja totesi sitten Hienoa, sinähän voit tulla tänne tuuraamaan minua aina kun olen merillä. Kuld on toisinaan pari viikkoa poissa ja tarvitsisi apukäsiä. Kommentti kertoi paljon siitä, kuinka avoin suhtautuminen Kuldilla on: ohjaajani kertoi esimerkiksi, että kun hän on käynyt Vapaaseurakunnalla saarnaamassa, on Kuld oma-aloitteisesti todennut, että koko jumalanpalvelus voidaan ihan hyvin viettää luterilaisen mallin mukaan. Virossa olen törmännyt arjen ekumeniaan aivan toisessa mittakaavassa kuin Suomessa. Raja-aitojen pystyttäminen kirkkokuntien välille on muutenkin turhaa, mutta sen hyödyttömyys korostuu tilanteessa, jossa kristittyjä on vähän. Toisaalta, täältäkin toki löytyy niitä, joiden mielestä jokaisen on syytä pysyä ihan vain omalla tontillaan.

Olin pari vuotta sitten eräässä koulutustilaisuudessa, jossa Helsingin Saalem-seurakunnan Klaus Korhonen oli puhumassa helluntailiikkeen ehtoolliskäsityksestä. Korhonen kertoi tunteneensa vuosia sitten naisen, joka piti helluntailaisuutta ainoana tienä taivaaseen ja oli kannassaan hyvin ehdoton. Naisen elämä oli muuttunut kun hän oli nähnyt unen, jossa hän seisoi käytävällä, jonka varrella oli ovia. Ovien yläpuolella oli kylttejä, joissa luki eri kirkkokuntien ja herätysliikkeiden nimiä. Oikean oven valitsemalla pääsisi taivaaseen. Nainen oli unessaan valinnut oman liikkeensä oven ja huomannut päätyneensä taivaseen. Hetken ympärilleen katseltuaan nainen huomasi, että taivaassa oli myös ihmisiä, joiden hän tiesi valinneen jonkun muun oven. Uni oli muuttanut naisen elämänasenteen, sillä se sai hänet tajuamaan, että usko Kristukseen on tärkeintä.

Syntymäpäivät keräsivät seurakunnalle ison määrän ihmisiä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet saliin. Juhlassa lauloi Tallinnan metodistiseurakunnan kuoro ja saimme kuulla tervehdyksiä paitsi Amerikasta ja Suomesta, myös eri kirkkokunnista ja kaupungin puolesta. Tunnelma oli lämmin ja iloinen. Myös ohjaajani Pia esitti tervehdyksensä. Hänen vuoronsa tosin tuli vasta noin puoli tuntia ennen kuin meillä alkaisi jumalanpalvelus Mustamäen seurakunnassa. Kiirehän siinä sitten tuli.

To be continued...

Ei ole siin juuti ega kreeklast, ei ole siin orja ega vaba, ei
ole siin meest ega naist, sest te kõik olete üks Kristuses Jeesuses. (Gal. 3:28)