"Musiikkia kuunnellaan korvilla, mutta ylistysmusiikkia sydämellä"

Olen kertakaikkisen rakastunut Tallinnan kansainväliseen kouluun. Heti ensimmäisestä kerrasta kun kävin siellä on koulun yhteisöllinen ja lämmin henki tullut selväksi. Se koulu on kuin suuri perhe! En tiedä kuinka monella vanhemmista tai opettajista on mitään käryä siitä kuka minä olen, mutta se ei ole estänyt heitä ottamasta minua mukaan vitsailuun tai toimintaan. Tietysti minua viehättää myös mahdollisuus opiskella englanniksi, enkä tietenkään ole katkera, ettei itselläni sitä ollut. En varmasi ole! Mutta kuitenkin...

Kansainvälisessä päivässä sain leikkiä pullantuoksuista Suomi-neitoa. Ohjelmassa oli nimittäin ruokamaistiaiset, jossa oli mahdollisuus maistaa eri maiden ruokia. Suomalaisina tarjosimme luonnollisesti ruotsalaista herkkua - korvapuusteja! Meidän vieressämme olivat ruotsalaiset, joiden pöydässä oli kauniiden kookos-suklaapallojen lisäksi mitäpä muutakaan kuin korvapuusteja. No, huumoriahan siitä tilanteesta syntyi ja yksi jos toinenkin maistelija kyseli mitä eroa on suomalaisella ja ruotsalaisella korvapuustilla. Olin leiponut suomalaisia versioita edellispäivänä pitkälle yöhön, joten ainakin sitä takinaa oli vaivattu hyvin! Maisteluissa oli mukana myös esimerkiksi kokista kermavaahdolla, pelmeenejä, sushia, skonsseja, croissanteja ja kirjavaa koiraa. Palun, siitä vaan maita arvailemaan!

Kuva: Google

Päivään mahtui myös lippukulkue ja konsertti. Lisäksi jokainen kansallisuus sai hoidettavakseen toimintapisteen. Suomen osalta se oli luonnollisesti Angry Birds-peli, jonka ohjaajani mies oli rakentanut. Lintuja heitelleet lapset olivat aivan innoissaan pelistä ja taisipa sitä joku aikuinenkin kokeilla. Toivottavasti kukaan ei säikähtänyt kun etukäteen leikilläni kuvailin tätä real life-versiota huoneeksi, joka on täynnä vihaisia lokkeja... Pitäisi varmaan osata olla asiallisempi.

Päivä koululla oli pitkä, mutta päivä kokonaisuutena ei suinkaan loppunut siihen. Lähdimme nimittäin vielä ajamaan Lääne-Nigulaan, jossa järjestettiin Checkpoint -nimellä kulkeva nuortenilta. Oli ihana nähdä nuorten yhteishenkeä; huomata, että minulla on jo paikallisiakin tuttuja, joita moikata; osallistua, keskustella ja kuunnella nuoria. Oli mielenkiintoista keskustella 16-vuotiaiden kanssa, jotka kertoivat olevansa perheensä ainoita kristittyjä ja kirkon jäseniä. Illan teemana oli Musiikin voima ja pääsimmekin miettimään mm. hengelliseen musiikkiin liittyviä kysymyksiä illan opetuksellisessa osuudessa.

Päivän mittaan kasvanut väsymys loisti poissaolollaan kun tunnelma nuorten kanssa oli niin hyvä! Vapaaehtoiset nuoret kantavat tapahtuman järjestämisessä isoa vastuuta ja hoitavat työnsä erittäin hyvin! Ei olekaan ihme, että kerran kuussa järjestettäviin iltoihin tulee porukkaa myös muualta kuin lähialueilta.  Hyvin hoidetusta nuorisotyöstä kasvaa toivoakseni myös uusia ihmisiä kirkon työhön.

Ilta päättyi iltahartauteen Lääne-Nigulan kirkossa, joka oli valaistu kynttilöin. Minun hengellisyydelleni tuollaiset meditatiiviset hetket ovat tärkeitä ja kokemus olikin hyvin voimakas.