Maanantaina lähdin kahden - sekä SLS:n että KL:n - lähetin kanssa Väänä-Vitissä sijaitsevaan keskukseen, jossa pidimme kehitysvammaisten ryhmälle lattiakuvatuokion. Mukanamme oli myös Viron kirkon kehitysvammatyötä koordinoiva Tiina Ool. Tuokion teemana oli palmusunnuntai ja mukana oli paitsi laulua ja tanssia, myös leipää, mehua, kuusenoksia ja pieniä tipuja. Hetki oli onnistunut - oli ihana nähdä osallistujien riemuitsevan! En ollut ollut mukana kehitysvammatyössä tai lattiakuvissa Suomessakaan, joten ammatillisestikin tästä sai paljon. Hyvä tapa viettää vapaapäivä, siis.
Tiistaina olisin voinut osallistua SLS:n lähettien työkokoukseen, mutta koska viikolla oli vielä luvassa muun muassa saarna ja pari hartautta, päätin viettää vapaapäiväni näppäimistön ääressä. Päivä oli aika tuskainen, sillä harvoin olen kokenut yhtä pahaa saarnablokkia! Jonkin aikaa vaivannut unettomuus on vaikuttanut luovaan ajatteluun ja huomasin, että vaikka päässä on ajatuksia palmusunnuntain teemasta ja tekstistä, en saa niitä sanoiksi. Kokeilin kaikkea tilanteen aukaisemiseksi: kävin ulkona kävelyllä, otin päiväunet, söin karkkia ja appelsiinin, luin rukouskirjaa ja kuuntelin jääkiekkoiltaa. Mutta ei lähtenyt, ei. Saisinkohan mitään valmiiksi sunnuntaihin mennessä?
Keskiviikkona kävimme Lähetysseuran virkistyspäivässä Tallinnan Merimuseossa. Hyvin toteutettu paikka ja paljon nähtävää. Minua ei myöskään suuresti haitannut kierroksen jälkeen tarjottu lounas. Kuhaa alle kympillä, ei paha. Illalla olin lapsenlikkana eli katsoin elokuvaa, väistelin suihkupulloa ja piirtelin hevosia.
Torstaihin mennessä olin kirjoittanut ihan köppelön version sunnuntain saarnasta. Aikaa ei enää oikein ollut, viikonloppuna olisi muutakin ohjelmaa. Menin EELK:n lapsi- ja nuorisotyön keskukselle, LNÜ:lle, ideoimaan saarnaa SLS:n Titan kanssa. Olin varma, että joutuisin itkemään verisiä kyyneleitä saadakseni jotakin järkevää seurakunnalle sanottavaksi. Mutta mitä vielä - kerroin Titalle mitä aion sanoa, minkälaista toiminnallista elementtiä olin ajatellut jne. ja kappas - palaset loksahtelivatkin kohdalleen ja se köppelö versio, jonka kanssa menin LNÜ:lle sisään, oli sama, jonka kanssa tulin sieltä myös ulos. Tähän ei edes tarvittu sitä inspiraatiopizzaa, jota söimme vasta jälkikäteen. Iltapäivällä suuntasimme hakemaan ruokapankista täydennystä viikonlopun bändileirille. Ruokapankissa tehdään tärkeää työtä, josta niin moni ihminen on riippuvainen! Illan ja yön aikana naputtelin vielä hartaudet sille samaiselle leirille.
Perjantaiaamuna kävimme tutustumassa Peetelin seurakunnan sosiaalityöhön. Kokonaisuus on niin laaja ja herättää niin paljon ajatuksia, että siitä kirjoitan myöhemmin enemmän. Tapaamisesta lähdimme kohti Lääne-Nigulan vieressä sijaitsevaa Taeblan lukiota, jossa järjestettiin kristillinen bändileiri. Sekin ansaitsee oman postauksensa, joten jätettäköön lisämaininnat sinne. Sunnuntai meni pyhäkoulun ja saarnan merkeissä.
Siunausta hiljaiseen viikkoosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti