Huonokin päivä Tallinnassa on parempi kuin hyvä Helsingissä

Tere ja vabandust! Terveisiä harmaasta ja loskaisesta Tallinnasta!

Tämä blogi on elävä esimerkki siitä, kuinka sen pitäjä ei elä kuten opettaa. Harmittelen aina välillä sitä kun omat suosikkiblogini saavat uutta sisältöä niin kovin harvoin, esimerkiksi "vain" kerran viikossa. No, pilkka kapsahti omaan nilkkaan. Minulla on kyllä mielestäni ihan hyvä syykin tälle hiljaiselolle, mutta siitä lisää myöhemmin. (Tajusinpa tässä, että saatoin juuri epäsuorasti vihjata tämän muka olevan jonkun suosikkiblogi.)

Matkani alkoi siis perjantaina, jolloin pääsin myös kokemaan Eckerön uuden Finlandia-laivan. Kovin positiivisia arvioita en laivasta voi antaa, mutta koska matkani oli ilmainen, en viitsi paljoa valittaakaan. Tallinnassa ohjaajani Pia oli minua vastassa. Majapaikan sain vanhasta kaupungista (voi harmi!), jossa sijaitsee EELK:n, eli Viron kirkon teologinen instituutti. Paikka on erittäin viihtyisä ja kodikas - erityiset plussat touhukkaasta emännästä ja siitä, että joka päivä on tarjolla keittolounas hurjaan yhden euron hintaan.

Lauantaina lähdimme Pian ja SLEY:n lähettinä Virossa työskentelevän Sakari Seppälän kanssa Keski-Viroon Põltsamaalle nuorten talvipäiville. Mukana talvipäivillä oli nuoria myös kahdesta suomalaisesta seurakunnasta, joilla on ystävyystoimintaa Põltsamaan seurakunnan kanssa. Päivään kuului oppitunteja nuorille (sain pehmeän laskun, enkä vielä ollut opetusvastuussa) sekä seminaari nuorisotyöntekijöille. Seminaari oli mielenkiintoinen ja vaikka se sisälsi osittain vanhan kertausta, avasi se myös huomaamaan Virossa tehtävän perhe- ja nuorisotyön erityispiirteitä. Täällä suuri osa lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, eikä ole mitenkään epätavallista, että saman perheen lapsilla on eri vanhemmat. Perheiden rikkonaisuus, periytyvä köyhyys ja alkoholin suurkulutus synnyttävät paljon ongelmia ja perhetyö on täällä todella tarpeen. Palkat tai sosiaaliturva eivät myöskään ole Virossa samalla tasolla kuin Suomessa, mutta hinnat näyttävät nousevan yhä.

Luulin tulevani Tallinnaan melko tietoisena siitä, millainen tämän maan yhteiskunnallinen tilanne on. Olen kuitekin saanut huomata, että tietomääräni on ollut vain pintaraapaisu. En usko, että vielä hetkeen ymmärränkään uskonnollista todellisuutta tai kirkon asemaa täällä. Tiesin esimerkiksi, ettei täällä opeteta uskontoa kouluissa, mutta en ollut uhrannut ajatustakaan sille, että sen lisäksi etteivät lapset saa tietoa kristinuskosta, he eivät myöskään tiedä juuri mitään muista maailmanuskonnoista. Kansainvälistyvässä ja monikulttuurisessa maailmassa tämä on nähdäkseni aikamoinen ongelma. Kaiken tämän tajuaminen on aiheuttanut pienen kulttuurishokin ja saanut minut miettimään, osaanko ollenkaan ottaa huomioon näiden ihmisten todellisuutta esimerkiksi puheissani.

Toisaalta minulla ei olekaan ollut vielä kunnollista mahdollisuutta orientoitua. Põltsamaalla huomasin nimittäin oloni heikkenevän päivän mittaan ja ilman mittareitakin tiesin, että vanha ystäväni kuume oli tullut kylään. Suututti, sillä talvipäivillä olisi ollut mukava tutustua ihmisiin, kysellä ja saada lisätietoa. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet juuri muuhun kuin kuuntelemiseen. Lauantai-illan ja maanantaiaamun välisenä aikana nukuin pitkälti yli 30 tuntia. On minua kuume joskus tiukemminkin rutistanut, mutta vielä milloinkaan en ole ollut näin taju kankaalla. Koko sunnuntain aikana jaksoin olla valveilla noin puoli tuntia. Edelleen olen väsynyt, mutta uskallan jo laskea itseni elävien joukkoon. Olen tosin saattanut olla tahtomattani hiukan töykeä kun en ole jaksanut ajatella mitä viroksi kenellekin sanon, vaan olen sanojen antanut vain tulla ulos suustani. Vabandust jälle kõigile! Harmittelu ei tietenkään auta, mutta sairasteluni vuoksi minulta jäi myös väliin sunnuntain jumalanpalvelus ja yksi työtehtävä Tallinnan Jaanin (Johanneksen) kirkossa sekä pyhäkoulu, joka minun oli tarkoitus pitää lähettilapsille. Siksipä en ole blogiakaan pahemmin jaksanut ajatella.

Tänään Jaanin kirkolla on luvassa Tooma palvus, johon aion kyetä. Minun on tarkoitus pitää siellä ensi viikolla hartauspuhe, joten haluan nähdä millainen formaatti on kyseessä.

Pitäkää huolta!

P.S. Kiitos vielä näinkin kaikille, jotka olette lähteneet mukaan matkaani joko tämän blogin, onnentoivotusten, rukousten tai siunausten myötä. Teidän tukenne on ollut kultaakin kalliimpaa!
P.P.S. Blogini on vielä toistaiseksi visuaalisesti ankea, antakaa anteeksi! Olen käynyt Tallinnassa niin monta kertaa, etten aina oikein muista ottaa kameraa mukaan kun lähden käymään jossakin.
P.P.P.S. Blogin yläosassa olevassa "otsikkokuvassa" lukee Etelänmatka. Huolella valitsin siihen kauniin kaunokirjoitusfontin (mikä lienee Homemade Apple olikaan), mutta ainakin minulla se vaihtuu usein joksikin kökköfontiksi, joka ei ole kaunokirjoitusta nähnytkään. Sivun päivittäminen on usein auttanut. Ihan vain, että saatte nauttia suuresta vaivannäöstäni!