Ajatuksia appelsiineista

Kuva: Google

Matka on varattu, vakuutusasiat ovat kunnossa

Lähdön lähestyessä ja jännityksen lisääntyessä eksponentiaalisesti, on pääni vallannut lauma erilaisia ajatuksia. Osa niistä liittyy työtehtäviin, osa lähtöön liittyviin käytännön asioihin. Loput kuuluvat kategoriaan 'absurdit ajatukset'. Yksi niistä liittyy appelsiineihin.

Rakastan sitä aikaa alkuvuodesta kun appelsiineja myydään kaikkialla suorastaan polkuhintaan. Ennen vuodenvaihdetta huomasinkin, että päässäni vieraili toistuvasti outo ajatus: Voi ei, en välttämättä ole Suomessa kun appelsiiniale alkaa! Tässä ajatuksessa on kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin, Virossakin on appelsiineja. Olen syönyt niitä siellä. Herkullisia olivat, todennäköisesti jopa samoja, joita lähikauppanikin myy. Toisekseen, mikä ihmeen voi ei? Saan toteuttaa yhden unelmistani tämän harjoittelun myötä. Siinä ei pitäisi appelsiinien kilohinnan vaakakupissa paljoa painaa.

Ehkä tämä unelma-aspekti onkin syy näille jokseenkin järjettömille mietteilleni. Olen opinnoissani suuntautunut kirkolliselle alalle, olen haaveillut Virossa asumisesta/työskentelystä/opiskelusta ja opiskellut kieltä. Kaikista näistä syntyy jonkinlaisia odotuksia sen suhteen, mitä osaan. En pelkää sitä, että harjoitteluaika Virossa ei vastaisi omia odotuksiani - olen jo etukäteen pelkästään kiitollinen ihan kaikesta eteentulevasta. Mutta entä jos minä en täytä odotuksia? Tämä pelko ei ole mitenkään lamauttava, eikä minulle edes mitenkään uusi tuttavuus, mutta se on näytellyt pääosaa ajatuksissani viimepäivinä. Erityisesti minua jännittää kielitaitoni. Mitä jos koulutukseni ja kokemukseni tuoma osaaminen sulaa hyödyttömäksi mössöksi kielen vaihtuessa?

Pessimisti minussa pyörittelisi tätä skenaariota vaikka ikuisesti. Mutta olen halunnut nähdä tälläkin pilvellä jalometallireunukset: kun kielitaito ei riitä monimutkaisiin pohdintoihin soteriologian olemuksesta, ajatukset on pidettävä selkeinä ja kiinni perusasioissa. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada viestinsäkin perille.

Uskon, että autenttinen kieliympäristö stimuloi eri tavalla kuin Yle Puheelta tulevat vironkieliset uutiset, että Jumala antaa kyllä oikeat sanat ja ettei todellinen kohtaaminen vaadi sanoja. Näihin luottaen aion lähteä.