Lammuttaja Ralf

Tänään oli ihan hirveän raskas työpäivä. Tällaisia ei ihminen kovin montaa yhteen menoon voi jaksaa!

Aamulla lähdimme lähettien raamattupiiriin hieman Tallinnan ulkopuolelle. Meitä oli koolla hyvä joukko ja nautimme Väliahojen lähettipariskunnan hyvistä tarjoiluista. Ohjaajani mies Tero aloittelee Viron kirkon piirissä apuvälinelainaamoa vähävaraisille ja tätä työtä meidän oli tarkoitus lähteä aloittelemaan piirin jälkeen. Vaan kuinkas sitten kävikään! Emme päässeet työtiloihin sisään, joten apuvälinelainaamon hommat vaihtuivat käyntiin musiikkiliikkeessä ja kahvitteluun keskustassa. Hukkaan ei aika mennyt, sillä keskustelimme pitkät tovit lähetystyön arjesta, haasteista ja hengellisen elämän kysymyksistä.

Erinomaisen maistuva latte Komeet -kahvilassa oli ilo myös silmälle. Tälle vasemmalle.

Kävimme vielä katsomassa Tallinnan laululavaa, johon näin talvella on pykätty mm. luistelukenttä, ja haimme muun Ruotsalan perheen mennäksemme syömään. Ravintolassa syntyi ajatus elokuvahetkestä ja pian istuimmekin koko konkkaronkka katsomassa Lammuttaja Ralf -nimistä animaatiota. Elokuva oli oikein onnistuneesti tehty, joskin 3D-lasit hiukan painoivat herkkää nenääni ja katsoin loppuosan elokuvasta ilman niitä.

Talvinen laululava. Etualalla virolaisen kuorojohtajan patsas. Muistan tietysti kuorojohtajan nimen, mutten viitsi kertoa sitä teille. Tulkaa ite ottamaan selvää!

Jotta päivä ei menisi uhan lonkanvetämiseksi, olen viettänyt loppuiltaa käännöshommissa - aiemmassa postauksessa mainittuun suomalaiseen projektiin keräämiäni tietoja tässä vironnan.

Kääntäjän rakkaat apulaiset.

Huomenna onkin luvassa vierailu vankilaan. Yritän välttää lähtöruutuja.