Tänulikkus

Tämä päivä alkoi ihmetyksellä - taivaalle oli ilmestynyt outo valoilmiö. Googlettamalla selvisi, että se saattaisi olla nimeltään aurinko, mutten muista näyttikö se samalta. Mukava yllätys yhtä kaikki!

Päivä alkoi Sina & Mina -nimiseen perhekeskukseen tutustuen. Ohjaajani tekee pioneerityötä koordinoiden Viron kirkon perhetyötä ja rakentaen virolaista mallia perheneuvotatyölle, joten on tärkeää löytää yhteistyökumppaneita ja saada tukea uuteen. Viro on pieni maa ja täällä suhteiden ja yhteistyön merkitys ainakin minun silmissäni korostuu.

Perhetyö ja perheneuvonta ovatkin täällä tarpeen. Viime viikolla etsin tietoa virolaisten vauva- ja lapsiperheiden arjesta erästä suomalaista projektia varten ja ajattelin muutamaankin otteeseen tilastoja tutkiessani, että saisimme Suomessa olla monesta asiasta paljon kiitollisempia. Virossa esimerkiksi keskipalkka on vajaat 900 euroa kun se Suomessa on noin 3 300 euroa. Etenkin euroon siirtymisen jälkeen hinnat ovat Virossa nousseet ja ovat esimerkiksi kahvin ja sokerin kohdalla jo paikoin korkeammat kuin Suomessa. Sosiaaliministeriö puhuu kauniita perheiden tukemisesta ja sitouttamisesta Viroon, mutta todellisuus on useasti toinen. Sosiaaliturva on Virossa vasta lapsenkengissä. Perheet täällä saavat lapsilisiä kahdesta ensimmäisestä lapsesta vajaat 20 euroa kuussa. Mikäli perheen taloudellinen tilanne on erityisen hankala, on mahdollista saada lisäksi tarveharkintaisia tukia - 9,59 € kuussa yhden lapsen ja 19,18 € kuussa kahden tai useamman lapseen perheille. Kun mietin kuinka kauan itse tulisin omassa yhden hengen lapsettomassa perheessäni toimeen alle kympillä, minua hävettää. Vaikka Viroa on viime vuosina kehuttu taloudenhoidosta, on pitkäaikaistyöttömyys täällä yleistä, eivätkä työttömät saa juurikaan apua valtiolta. Myös tasaverotus (21%) aiheuttaa työelämän joustavuuteen omat ongelmansa. Köyhyys periytyy helposti.

Perheiden rikkoinaisuus on täällä myös ongelma. Vuonna 2010 noin 41% lapsista syntyi avioliitossa ja perheiden lapsilla on usein eri vanhemmat. Myös alkoholi aiheuttaa paljon sosiaalisia ongelmia. Abortitkin ovat täällä yleisiä - siinä missä Suomessa tehtiin vuonna 2011 yhteensä 10 490 aborttia, oli luku noin viisi kertaa pienemmässä Virossa 8 654. Sina & Minan kaltaisten perhekeskusten ennaltaehkäisevä työ onkin tarpeen, jotta vanhemmat voisivat selvitä perhe-elämän haasteista ja saada tukea. Vanhemmaksi opitaan ja siksi koulutuskin siihen tehtävään on tarpeen. Lisäksi avioliiton tai parisuhteen hoitaminen on lastenkin elämän kannalta tärkeää, sillä ainakin minä uskon, että äidin ja isän suhde on lapselle enemmän koti kuin seinät ja katto.

Äideillä ei ole aina mahdollisuuksia pitää äitiyslomia, mutta vanhempainvapaaseen ovat oikeutettuja kaikki. Vuodesta 2007 lähtien myös isien on ollut mahdollista jäädä vanhempainvapaalle.

Illalla perheteema vaihtui Tooma palvukseen Jaanin kirkossa, jossa sain tällä kertaa pitää puheen. Sain sekä ohjaajalta että palvelukseen tulleilta hyvää palautetta. En aio ylpistyä, mutta positiivinen palaute siitä, että puheistani saa matkaevästä, rohkaisee jatkamaan. Iltaani onkin leimannut vahvasti kiitollisuus - tänulikkus - kaikesta tässä elämässä. Usein sitä unohtaa hyvinä hetkinä kiittää Jumalaa - rukoukseen kun on usein helpompi turvautua vaikeuksissa. Mutta tänään haluan kiittää!

Päivään mahtui myös museokäynti, hyvää ruokaa ja jo kolmas kerta parin päivän sisällä kun joku emännistä kysyy onko jääkaappiin vanhenemaan jäänyt leikkelepaketti minun. No ei ole, pistäkää vaikka joku lappu työpöydällenne, ettei kaikkien tarvitse juosta erikseen kysymässä.