Päivä alkoi messulla Jaanin kirkossa, jossa toimin ehtoollisavustajana. Matkalla messuun sain hieraista silmiäni kun Viron presidentti käveli vastaani kadulla. Siis missä muualla valtionpäämies kävelee juhlajumalanpalvelukseen rennosti jutustellen?
 |
| Presidentti Ilveksestä en ehtinyt kuva napata, enkä toisaalta viitsinyt huudella hänelle poseerauspyyntöjäkään. Mutta tässä yksi lippukulkue, joita näytti olevan useampiakin. |
Sakastiin mennessäni minut otettiin hyvin vastaan ja kirkkoherra Jaan Tammsalu huolehti, että varmasti saisin messuohjelman ja virsikirjan. Aluksi minulle ei meinannut löytyä sopivan lyhyttä albaa, mutta entinen sotilaspastori lainasi ystävällisesti omaansa. Hieman suurihan se oli, mutta pole midagi! Kyseinen herrasmies antoi minulle myös opiskelua koskeva ohjeen: Aloita väitöskirjasi ennen kuin olet 60-vuotias! Pidän mielessä. Avustamiseni Jaanin messussa oli sikäli minulle iso juttu, ettei seurakunnan messuissa oikeastaan käytetä maallikoavustajia - esimerkiksi tänään muut avustajat olivat minua ja seurakunnassa pitkään töitä tehnyttä ohjaajaani lukuunottamatta pappeja ja seurakunnan johtohahmoja.
Olen Suomessa avustanut lukuisia ehtoollisia, mutta uusi paikka ja jumalanpalveluskulttuuri jännittivät hieman. Oman lisänsä toi se, että Jaanin seurakunta on Tallinnassa hyvin kukoistava ja perinteitä vaaliva. Toisaalta, olisinpa minä mokannut kuinka pahasti tahansa, olisi sakramentin arvo silti säilynyt. Joten pelko pois!
Kokemus oli erittäin hyvä. Eroavaisuuksia suomalaiseen messujärjestykseen verrattuna tietysti oli, mutta koska olen tottunut eri seurakuntien ja pappien kanssa erilaisiin toteutustapoihin, oli helppo pysyä mukana tässäkin messussa. Tietysti myös käynnit Alppilan seurakunnan vironkielisissä messuissa ja täällä muutamat jumalanpalveluskokemukset ovat luoneet pohjaa kun esimerkiksi virolaiset versiot messulauluista ovat tulleet tutuiksi.
Messu Jaanissa pidettiin lyhyenä, sillä Vapaudenaukiolla, jonka äärellä Jaanin kirkko sijaitsee, alkoi puoliltapäivin itsenäisyyspäivän paraati. Paikalla olikin paljon väkeä ja kaunis auringonpaiste tarjosi upeat puitteet juhlille. Nautimme tunnelmasta Eesti hümniin asti ja jatkoimme sitten matkaa Sakuun.
Sakussa sijaistee palvemaja - pieni omakotitaloon pystytetty kotikirkko/rukoushuone. Osallistuimme ensin pyhäkouluun, joka oli tunnelmaltaan ihanan kodikas ja yhteisöllinen (toistuuko tämä sana kuvauksissani jo liikaa?) Ensin kirkkosalissa oli pieni opetusosio, jota seurasi kotimaantuntemukseen perustuva ristikko ja pieni askarteluhetki talon yläkerrassa. Ja mitä olisi syntymäpäiväjuhla ilman tarjoiluja? Sakussa saimme lämpimiä voileipiä, suklaata ja kakkua. Pyhäkoulun jälkeen oli vuorossa Emmaus-messu kirkkosalissa. Messun ideana on osallistaa etenkin nuoria seurakuntalaisia messun toteutukseen. Kynnys on matala, eikä kotikutoinen tunnelma luo turhia paineita kenellekään. Tilaisuudessa oli jotakin hyvin alkuseurakuntamaista ja viehätyinkin konseptista kovin.
Sakusta olikin jo kiire takaisin Jaanin kirkkoon, jossa järjestettiin Tuomasmessu. Minä vietin messun kirkon eteläsalissa pitäen pyhäkoulua, josta karkasin tosin hetkeksi ehtoollista saamaan. Tänään onkin palveltu Jumalaa kolmen messun verran ja ravittu itseä kristityn matkalla kolmen ehtoollisen voimin. Mikä on parempaa?
Sen sijaan, että olisin kirjoittanut itsenäisyyspäivän merkityksestä, Viron nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta tai haasteista, päädyin kirjoittamaan vain omasta päivästäni. Hassua priorisointia. Lupaan kuitenkin tarttua vielä edellämainittuihinkin teemoihin.
Ilusat vabariigi aastapäeva, head iseseisvuspäeva ja palju õnne sünnipäevaks, kallis Eesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti