Jokin aika sitten sain lainaksi kirjan, jonka idea kiinnosti heti. Teoksen otsikko Raamatullinen vuosi - Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti kertoo aika hyvin mistä on kyse. Kirjan kirjoittaja, agnostikoksi itsensä määrittelevän A.J. Jacobs on taustaltaan juutalainen, mutta toteaa olevansa juutalainen samalla tavalla kuin Olive Garden on italialainen ravintola. Ei siis kovinkaan.
Jacobsin tavoitteena on siis noudattaa Raamatun sääntöjä mahdollisimman kirjaimellisesti vuoden ajan. Hän noudattaa tiettyjä määräyksiä koko vuoden (hän ei esimerkiksi aja partaansa), mutta etenee pääosin temaattisesti. Juutalainen Jacobs ei jätä Uutta testamenttia huomiotta, joskin - kuten odottaa saattaa - se jää vähemmälle huomiolle.
Kirja on hervottoman hauska. Aloitin sen lukemisen matkalla bändileirille ja kanssamatkustajillani oli varmasti tosi kivaa kun repeilin puolen minuutin välein.
Useimmiten mainittu teloitustapa Vanhassa testamentissa on kivitys. Minun pitäisi mielestäni ainakin kokeilla kivittämistä. Mutta miten?
Yksi porsaanreikä voisi olla tämä: Raamatussa ei sanota, minkä kokoisia kivien tulee olla. Siis... soraa. [...]
Ongelma on tämä: vaikka käytän vain soraa, ihmisiä on yllättävän vaikea kivittää. [...] Yritän esittää kömpelöä ja pudotan soran hänen kengälleen. Näin siis tein.
Ongelma on tämä: vaikka käytän vain soraa, ihmisiä on yllättävän vaikea kivittää. [...] Yritän esittää kömpelöä ja pudotan soran hänen kengälleen. Näin siis tein.
Ja näin siis kivitin. Mutta se oli todennäköisesti historian kohteliain kivitys - sanoin: "Olen pahoillani", ja kumarruin keräämään soraa. Ja hän kumartui alas samaan aikaan ja me melkein iskimme päämme yhteen, ja sitten hän pyysi anteeksi ja sitten minä pyysin uudelleen anteeksi.
Todella epätyydyttävää.
Stereotypioiden rikkojina Ralph Blair ja hänen homoseksuaalisten evankelikaalisten kristittyjen ryhmänsä on huipputasoa. Mikä voisi olla yllättävämpää kuin se? Evankelikaaliset kristityt, jotka eivät usko Jeesukseen? Evankelikaaliset kristityt, jotka palvovat Poseidonia? En tiedä.
On Raamattuvuoteni seitsemäs sapatti, tai itse asiassa seitsemättä sapattia seuraava päivä. En voinut kirjoittaa tätä sapattina, koska Raamatussa sanotaan, ettei silloin saa työskennellä. (Eräs ystäväni sanoo, että jopa sapatin pyhittäminen voi olla sapattilain rikkomista, sillä minun työnihän on juuri noudattaa Raamatun sääntöjä. Sain siitä kahden tunnin päänsäryn.)
Mutta Jacobsin tarkoituksena ei ole tehdä pilaa tai saada Raamattua näyttämään älyttömyyksien kokoelmalta. Ei, hänen tarkoituksensa on aidosti ymmärtää. Hän käy lukuisia keskusteluita juutalaisten ja kristittyjen uskonoppineiden kanssa, matkustaa Israeliin, lukee oppaita ja käy erilaisten ryhmien kokoontumisissa. Hän joutuu kamppailemaan älä valehtele -säännön kanssa ja yrittää turhaan pestä vieraidensa jalkoja. Naurun lisäksi kirja tarjosi minulle aihetta pohtia suhdettani Raamattuun hieman syvällisemmin.
Toinen ajatus on Robbielta itseltään. Hän sanoo, ettemme voi väittää, että Raamattu on jumalasuhteemme päätepiste. Miten voisimme sanoa, että Raamatussa on kaikki viisaus? "Jos väitämme, että Jumala ilmaisi itsensä ainoastaan kerran, tietyssä paikassa, näillä sanoilla, eikä enää koskaan sen jälkeen - niin jo se on eräänlaista epäjumalanpalvontaa." Hänen ajatuksensa on tämä: Raamatunkin kautta voi palvoa epäjumalia. Voi alkaa palvoa sanoja hengen sijaan. Jumalaa on tultava "puolitiehen vastaan".
Pidän miesten puhtautta koskevista laeista, enkä ainoastaan siksi, että ne antavat minulle mahdollisuuden elää omassa antiseptisessä kuplassani. Pidän niistä, koska ne saavat naisten puhtautta koskevat lait näyttämään paljon hyväksyttävämmiltä. Myös miehet menettävät pienen osan elämää, ja heitäkin on vältettävä. Aivan kuten naisia. Raamatussakin on jonkinlaista tasa-arvoa.
Jos jotakin kritiikkiä on keksittävä, niin... Kirjan Vanhaan testamenttiin keskittyvä osio toimii selkeästi paremmin ja on sisällöllisesti mielestäni rikkaampi. Suomennos on toisinaan hiukan kömpelö ja välillä olisin toivonut asioiden syvempää käsittelyä. Tosin voi olla, että taustani yliopistoteologiassa aiheuttaa sen, että moni argumenteista oli minulle jo ennestään tuttu ja siksi ns. old news.
Igal juhul suosittelen kirjaa ihan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti