Hiljaisen viikon läpijuoksu

Vieläkö jaksatte muistella hiljaista viikkoa ja pääsiäistä? Seuraavaksi olisi nimittäin tarjolla juttua niistä...

Hiljaisen viikon tiistaina osallistuin vapaapäivästäni huolimatta äitipiiriin, jossa tarkoituksena on käsitellä äitiyteen, perheeseen ja parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Pidin tilaisuudessa myös pienen, piirin teemaan sopivan raamattupohjaisen puheen.

Eipä tällä herra tai rouva hylkellänorpallamillälie...kään mitenkään liikaa tilaa ollut..

Keskiviikkona kävimme piipahtamassa Tallinnan eläintarhassa. Sinne ei sitten tarvitsekaan enää mennä ja aloin käynnin jälkeen miettiä haluanko enää koskaan vierailla muissakaan vastaavissa paikoissa. Toisaalta Korkeasaari näyttää paljon inhimillisemmältä kuin Tallinnan eläintarha, jossa esimerkiksi ilveksen häkki oli ehkä juuri ja juuri 36 neliöisen asuntoni olohuoneen kokoinen. Eläintarhan ympäristö on kulkureitteineen tilava ja viihtyisä ja esimerkiksi hirvieläimillä näytti olevan ihan hyvin tilaa. Vähänpä sillä kuitenkaan oli enää merkitystä kun katsoi pienessä häkissä selkeästi stressaantuneena ravaavan jääkarhun tepastelua. Ainakin Tallinnassa on kuitenkin menossa näkyvä kampanjointi, jolla kerätään rahaa ainakin jääkarhun uuteen majapaikkaan.

Torstaina oli pitkästä aikaa vuoro suunnata Jaanin kirkkoon ja siellä vietettyyn kiirastorstain iltakirkkoon, jossa toimin ehtoollisavustajana. Sieltä matka jatkui Tuomasmessun vapaaehtoisten kotiryhmään. Unettomuuden vaivattua jo jonkin aikaa olin koko päivän niin kuolemanväsynyt, että eräs kotiryhmäläisistä tuli huolestuneena kysymään, onko minulla kaikki hyvin. Siitä tuli toisaalta myös ihana tunne - ihanaa, että huolehtivat!

Pitkäperjantaina sää suosi kirkkokansaa, joka kokoontui Jaanin kirkkoon Ristintien alkupisteelle. Taipaleen neljässä kirkossa näyttelijät esittivät kärsimystien tapahtumia mimiikan keinoin. Suureksi ilokseni mukana oli myös televisiokameroita - tiedättehän kuinka paljon rakastan olla kuvattavana!

Arvaa kuka? Olipa nyt sopimaton kommentti, anteeksi.

Lauantaina oli ensin luvassa pyhäkouluopetusta ja illalla matka Viljandiin, jossa majoituimme ohjaajani kanssa suomalaisen perheen luokse. Mahtavia tyyppejä! Kymmeneltä illalla lähdimme vielä Viljandin Pauluksen kirkkoon, josta alkoi yövigilia. Hämärästi valaistuun Pauluksen kirkkoon astuminen oli suorastaan hengellinen kokemus, niin kaunista siellä oli! Virolaisella mittapuulla kirkko oli myös lämmin, vaikka plusasteita olikin maksimissaan pari. Pauluksessa kuulimme Raamatun sanaa, lauloimme Taizé-lauluja, sytytimme pääsiäiskynttilän ja jatkoimme ristikulkueessa laulaen Viljandin Jaanin kirkkoon, jossa kuusi aikuista sai kasteen ja me jo kastetut kasteen vahvistamisen.. Ehtoollishetki yöllä vanhassa kivikirkossa oli sekin aika uskomaton kokemus.

Vähäisten yöunien (kiitos ohjaajani kanssa käydyn mielenkiintoisen ja aamuyöhön jatkuneen keskustelun sekä kesäaikaan siirtymisen) jälkeen jatkoimme sunnuntaina vielä Viljandissa Jaanin seurakunnan perhemessuun, johon viittasin jo kirkollista elämää käsittelevän postaukseni kuvituksessa. Messu oli erinomaisesti toteutettu. Erityisesti ehtoollinen oli jälleen voimakas kokemus: koska alttarikaidetta ei Jaanissa ole, koko seurakunta saattoi kokoontua ehtoollispöytään yhtä aikaa ja laulaa yhdessä ehtoollislaulua, jonka sanat lienee aukeavat myös viroa taitamattomalle:

Võtke leib, jagage, sööge ja te ei tunne nälga.
Võtke vein, jagage, jooge ja te ei tunne janu.

Perhemessussa saimme nauttia myös Viljandin musiikkikoulun tarjonnasta. Tässä vielä harjoitellaan

Tunnelma oli todella harras ja kokemuksena hyvin uusi ja erilainen. Lisäksi messun jälkeen kirkon kellaritiloissa vietetyt kirkkokahvit tekivät vaikutuksen: mukana oli sukupolvien kirjo 90-vuotiaasta puolivuotiaaseen kaikki toisiaan huomioiden. Taas sain nähdä kuinka seurakunta todella on perhe! Että jos ei perhetyö Viron kirkossa yleisesti ottaen vielä ihan kukoistakaan, niin Viljandin Jaanissa sen asemasta ei kannata olla huolissaan.

Viljandin Jaanista oli aika suunnata taas Tallinnan Jaaniin, jossa alkoi sunnuntaina Tuomasmessun 3-vuotisjuhla. Mukana oli sekä saarna- että musiikkivieraita Suomesta. Minä vietin messun ohjaten lastenohjelmaa (lue: pääsiäismunien maalausta).

Eks te tea, et kes võidu jooksevad, need jooksevad küll
kõik, kuigi auhinna saab ainult üks? Jookske nõnda, et teie
selle saate! (1.Kor 9:24)