Huomioita, osa II: Jokapäiväinen elämä

Upean Huomioita -sarjani toisessa osassa keskitytään jokapäiväiseen elämään ja sen mukanaan tuomiin iloihin, ihmetyksiin ja... johonkin. En minä tiedä mitä aion sanoa, jännityksellä itsekin odotan, mitä tätä näppäimistöä hakkaamalla siirtyy ruudulle.

Hätäuloskäynnistä kertovaa kylttiä oli korjailtu paremmin nykyihmisen ulkomuotoa vastaavaksi.

1. Pullonpalautus

Mikäli se suinkin on mahdollista, kannan vesipulloa mukanani kaikkialle. Kun on aika ostaa uusi pullo, pitää vanha viedä pullonpalautukseen (tehkää muistiinpanoja, tätä ette varmaankaan ennen tienneet!) Arvatkaapa vaan, muistanko ikinä sitä puolen litran tyhjää pulloa laukussani kun olisin pullonpalautuspisteen läheisyydessä. Juu en. Pullo saattaa lähteä mukaani muutamaankin otteeseen ja palata kanssani aina kotiin. Luuletteko, että tilanne paranee kun pullonpalautuspiste sijoitetaan eri rakennukseen? Annan vihjeen: ei. Näin ei ole joka kaupassa, mutta niissä, joihin minä pullojani olen palauttanut, löytyy pullonpalautus erillisestä "kontista", joka on usein sijoitettu jonnekin kaupan lähiympäristöön. Okei, reiluuden vuoksi on todettava, että Virossa olen voinut juoda vain pullovettä myös ns. kotioloissa, joten kun mukana on sen yhden puolen litran pullon sijasta kymmenen puolitoistalitraista, on niitä jokseenkin vaikeampi unohtaa. Ei mahdoton, mutta vaikeampi.

2. Ulkona syöminen ja muut palvelut

Aivan naurettavan halpaa. Kyllä Virossakin tietysti rahoistaan pääsee ja näitä ravintolaruokien tai palveluiden hintoja hämmästellessä on hyvä muistaa tavallisen virolaisen todellisuus. Mutta silti. En minä ihan päivittäin ole ulkona syönyt, mutta melkein. Hintatason lisäksi ravintolat ovat todella viihtyisiä ja yksilöllisiä, vaikka olisivatkin järkyttävän halpoja. Ainoat pettymykset Virossa ruokaillessani olen saanut ns. turistiravintoloissa. Enkä laske pettymyksiksi niitä hetkiä kun pari euroa maksaneesta kalakeitosta ei välttämättä olekaan löytynyt kalaa. Mitä pienistä? Suomessa en oikeastaan tykkää käydä ulkona syömässä koska ravintolat ovat kovin ketjutettuja ja kaikkialla tuntuu olevan samantyyppinen lista. Ei innosta. Virossa on mielenkiintoisia ja erilaisia ravintoloita, joita löytyy yllättävistäkin paikoista. Myös kampaamo-, kauneudenhoito- yms. palvelut ovat jopa Tallinnan keskustassa selkeästi halvempia kuin Suomessa. Ja tarjontaa riittää!

Tämän "Restoran 10 m" -kyltin tarpeellisuus on kiistämätön.

3. Museot

Virolaiset osaavat toteuttaa museonsa! Estetiikka on täällä ihan toisella tasolla kuin armaassa kotimaassani. Ja tämä koskee museioiden lisäksi muitakin julkisia tiloja. Tällä reissulla olen vieraillut, hm.., ehkä viidessä museossa, joiden lisäksi olen jo aiemmin käynyt muutamassa. Eikä ole tarvinnut pettyä. Vaikka teema ei etukäteen erityisemmin kiehtoisi, on upea toteutus jo sinänsä ollut nähtävyys.

4. Tiet ja liikenne
Matkalla Rakvereen ihastelimme hyväkuntoista ja sileää asfalttitietä. EU:n tuella Virossa onkin viime aikoina kunnostettu teitä jokusia kilometrejä. Mutta Tallinnassa tilanne onkin sitten toinen. Sekä syvyys- että leveyssuuntaan valtavia monttuja on runsaasti, eikä olekaan ihme, että autoille koituneet vahingot tulevat kaupungille kalliiksi. Hyvä kikka väistää kuoppia tuntemattomalla tiellä on seurata edellisen auton liikkeitä. Väistäminen saattaa viedä viereiselle kaistalle, mutta mitäpä tuosta - kaveri siellä tuskin noudattaa liikennesääntöjä kovin uskollisesti tai häiriintyy, jos toinen ajoneuvo tulee hieman liian lähelle. Muutenkin erilaiset säännöt esim. siitä, mihin kellonaikaan tiettyihin paikkoihin saa ajaa, on joko jätetty ilmoittamatta tai ilmoitettu kovin kryptisesti. Kaistaviivat ja niiden olinpaikat ovat välillä kiinni ihan omasta harkinnasta. Joillekin teille (ja sitä kautta esimerkiksi johonkin tiettyyn ravintolaan tai kauppaan) pääsee vain tekemällä U-käännöksen jostakin muualta. Nämä jutut olisi siis hyvä tietää etukäteen. Näppärää.