Tähendus sõnade taga

Näitä mainoksia oli jokaisessa paikassa, jolla oli vähäisintäkään tekemistä kirkon kanssa - se oli hienoa! Minä en kuitenkaan älynnyt ottaa kuvaa kun olisi ollut aikaa keskittyä, vaan räppäsin kiireessä tämän epämääräisen otoksen poistuessani metodistikirkon konsertista nunnien kanssa samaa matkaa.

Tuttu lähetti oli jo ennen matkaani kutsunut minut Tähendus sõnade taga -nimellä kulkevaan raamattuopetusiltaan. Otin kutsun ilolla vastaan ja tein matkasuunnitelmani pitäen silmällä sitä, että tiistai-ilta pyhitettäisiin pelkästään tälle tapahtumalle.

TST-iltoja on järjestetty 10. syyskuuta alkaen. Joka tiistai marraskuun lopulle asti ilta kokoaa Raamatusta kiinnostuneet Nõmmelle Tallinnan eteläpuolelle. Opettajiksi on saatu suomalaisia evankelistoja, joiden opetukset luonnollisesti tulkataan viroksi. Paitsi että odotin iltaa sen sisällön puolesta, tiesin että paikalla olisi paljon tuttuja harjoitteluajalta, joten myös siksi olin koko tiistain intoa ja virtaa täynnä.

Eikä minun tarvinnut pettyä. Päästyäni pihalle, kirkon avautuvista ovista tuli ulos tuttu lähettipariskunta ja sisältä löytyi lisää tuttuja, joiden kanssa sain vaihtaa kuulumisia. Harjoittelun jälkeen ajattelin monesti että näinköhän enää tapaan niitä ihmisiä, joden kanssa oli niin suuri ilo palvella, tehdä töitä ja keskustella. Viro on lähellä, mutta vaikka turistimatkoilla olisi mahdollisuus osallistua messuun tai muuhun seurakunnan tilaisuuteen, on hyvin epätodennäköistä että siellä olisi enemmän kuin yksi tai kaksi tuttua. TST-iltaan Jumala oli koonnut heitä miltei kaikki, joten mieli oli lievästi sanottuna kiitollinen.

Mutta sitten itse iltaan.

TST-illoissa keskitytään ajallisesti eniten musiikkiin ja opetukseen, mutta kolmas tärkeä elementti on rukous. Illat alkavat house bandin johtamilla yhteislauluilla, joiden jälkeen hiljennytään rukoukseen. Opetus on jaettu noin 20 minuutin mittaisiin osiin, joiden välillä ja jälkeen lauletaan. Laulut ovat TST-iltoihin kootusta lauluvihkosta, joka sisältää lauluja ainakin paikallisesta Nuoren seurakunnan veisukirjasta. Ilta päättyy rukousosaan, jossa esirukousta haluavat voivat tuomasmessutyyliin mennä esirukoilijan luokse kahdenkeskistä hetkeä varten. Muut toivotetaan tervetulleiksi kahville.

Illat ovat mielestäni loistava esimerkki tarpeeseen syntyneestä tapahtumasta. Kuten harjoitteluaikaisissa postauksissani ehkä vihjaisin, monelle virolaiselle Raamattu (ja sen lukeminen) ja rukous ovat asioita, jotka mielletään papin tehtäviksi. "En minä osaa rukoilla" on kommentti, jonka olen usein kuullut. Suomessakin moni varmasti ajattelee näin, mutta kristillisen perinteen ohkaisuus luo oman lisänsä näihin asioihin. Koen että tällaisessa tilanteessa raamattuopetuksessa on kaksi tärkeää asiaa:

1. Antaa tarpeeksi taustatietoa käsiteltävästä aiheesta, sen kontekstista ja siitä millaisia käsityksiä, tapoja tai erityispiirteitä Raamatun maailmassa on.
2. Se, että yllämainitut taustatiedot pysyvät tarpeeksi yleisellä tasolla, jotta ne auttavat ymmärtämään tekstiä, mutta eivät lyhyessä opetustuokiossa muodostu itseistarkoitukseksi, joka aiheuttaa kuulijalle informaatioähkyn (ja johtaa siihen, että lopulta kaikki on selitettävä auki) ja hautaa lopulta itse tekstin merkityksineen alleen.

Iltana jolloin itse olin läsnä, koin että opetuksessa keskityttiin toisaalta hieman liikaa eksegeettisiin yksityiskohtiin ja toisaalta liian vähän tekstin tulkintaan. Huomautettakoon, että paikalla oli  "sijainen", jonka tausta on lähetystyössä ja joka ei ollut kumpikaan edellämainituista evankelistoista. Olisin kaivannut lisää apua tekstin tulkintaan, jonka näkisin olevan tälle kohdeyleisölle tarpeen. Vasta viiden viimeisen minuutin aikana päästiin hermeneutiikkaan, ja omakohtaisiin ajatuksiin, joiden kautta teksti lähti saamaan lihaa luidensa ympärille. Opetuksen ei toki ole tarkoitus olla saarna - iltojen tarkoitus on todella olla raamattuopetusta, johon eksegeettinen taustatieto kuuluu olennaisena osana. Silti minusta tuntui, että illan teksti itsessään (Luuk. 22:5-38) jäi välillä unholaan ja fokus oli enemmän tekstin yleisteemoissa. Voi tosin olla, että taustani vuoksi kuuntelin opetusta vähän eri vinkkelistä kuin joku toinen paikallaolija. Opettaja oli kuitenkin valtavan sympaattinen ja lämminhenkinen ihminen, josta välittyi se kuinka mielellään hän oli paikalla. Ja vaikka hieman opetusta kritisoinkin, ei se missään nimessä jättänyt minua kylmäksi.

Summa summarum ilta teki minuun vaikutuksen. Suuri vapaaehtoisten joukko, johon kuului mm. juontajia, kahvinkeittäjiä, esirukoilijoita, muusikoita jne., muistutti jälleen siitä asenteesta mitä eniten ihailin Virossa (ja nyt vironkielisessä seurakuntatyössä): seurakunta muodostuu meistä kaikista, me olemme perhe. Matalan kynnyksen tapahtumille on tarvetta Suomessakin, mutta koen että Virossa niille on vieläkin suurempi tilaus. Siksi iloitsin nähdessäni Nõmmellä mukavasti väkeä ja toivon tapahtumalle paljon rukoustukea.


Makupalana loppuun:
TST-illat videoidaan ja ne löytyvät YouTubesta hakusanalla Tähdendus Sõnade Taga tai EELK Misjonikeskus. Suosittelen katsomaan! Väkevää opetusta, joka ei jätä eksegeettiäkään kylmäksi. Ja koska opetus tulee suomeksi ja viroksi, ei kielitaidon puuttumista voi käyttää tekosyynä. Näiden kautta voi varmasti oppia jotakin - myös kielestä ;-)