Keskustelukerhon alkua edeltävänä sunnuntaina suuntasin viroksi pidettyyn messuun ja sain kirkkokahvien yhteydessä mukaani vironkielisen seurakuntatyön ohjelman. Sitä selaillessani huomasin, että seuraavalla viikolla alkaisi raamattupiiri - viroksi, tietenkin. Päätin, että osin suomeksi vedettävän keskustelukerhon sijaan olisi sittenkin mielekkäämpää lähteä keskustelemaan Raamatusta viroksi.
 |
| Kuva |
Ensimmäisessä tapaamisessa olin kahdestaan vetäjän kanssa. Se ei tahtia haitannut, vaan juttua riitti kaikesta mahdollisesta. Tunnelma oli korkealla ja tuntui kuin olisin jälleen harjoitteluajalta tuttujen tuntemusten äärellä. Onnellisuus sisälläni lisääntyi miljoonanteen potenssiin siinä vaiheessa kun vetäjä kysyi haluaisinko auttaa häntä ja ottaa jatkossa vetovastuun raamattupiiristä. Tottakai halusin!
Muutaman viikon jälkeen en edelleenkään voi uskoa kuinka Jumala jälleen näytti hyvyytensä lähettämällä työhönsä. Joka toinen viikko kokoontuva piiri on tullut minulle valtaisan tärkeäksi ja haluan antaa sille parasta mahdollista. Piiriläiset, joita on ilokseni ollut enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, ovat tuoneet elämääni pienen keitaan, jossa saan puhua viroa, nauttia virolaisesta huumorintajusta ja olla jälleen niiden teemojen äärellä, jotka alkoivat harjoitteluaikana kiehtoa.
Ma olen rõõmus ja ilutsen sinus,
ma laulan kiitust sinu nimele,
Kõigekõrgem! (Ps 9:3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti